Cefixime on kolmannen sukupolven oraalinen kefalosporiiniantibiootti, jota käytetään bakteeri-infektioiden hoitoon. Se vaikuttaa estämällä bakteerisoluseinämän peptidoglykaanin synteesiä, joka on välttämätön solujen eheyden ylläpitämiseksi. Estämällä transpeptidaasientsyymit, jotka liittyvät peptidoglykaanisäikeiden ristisidontaan, lääke heikentää bakteerikuorta ja johtaa solulyysiin. Tämä vaikutus vaikuttaa ensisijaisesti gram positiivisia ja gram negatiivisia organismeja, jotka ovat alttiita sen spektri aiheuttaa eliminaation infektio. Lääkitys vähentää infektioon liittyvää tulehdusta raivaamalla aiheuttajabakteerit hengitys- ja virtsatiet. Kaiken sen vaikuttava aine häiritsee solun seinämän muodostumista, joka lopulta johtaa tartunnalle alttiiden bakteerien kuolemaan ja taustalla olevan sairauden häviämiseen.

Kefixime on kliinisessä käytössä käytettävä kolmannen sukupolven suun kautta otettava kefalosporiiniantibiootti. Se kuuluu beetalaktaamilääkkeiden luokkaan, jotka estävät bakteerisolujen seinämien synteesiä. Lääke sitoutuu penisilliiniä sitoviin proteiineihin, jotka ovat välttämättömiä entsyymejä peptidoglykaanisäikeiden ristisidonnassa bakteerisolun seinämään. Häiritsemällä tätä rakenteellista komponenttia lääkitys aiheuttaa seinän heikkeneminen ja johtaa osmoottinen hajoaminen herkkiä bakteereja. Tämä mekanismi kattaa laajasti monia grampositiivisia ja gramnegatiivisia patogeenejä, jotka aiheuttavat hengitys- ja virtsatieinfektioita. Antimikrobinen aktiivisuus johtuu lääkkeen kyvystä häiritä solun seinämän muodostumista eikä suorasta metabolisesta vaikutuksesta.

Monet kokevat lievää väsymystä lääkityksen jälkeen. Päänsärkyä on myös raportoitu usein. Jotkut henkilöt huomaavat lievää pahoinvointia tai vatsavaivoja. Joskus saattaa esiintyä huimausta tai tilapäisiä makumuutoksia. Nämä reaktiot ovat yleensä lyhytaikaisia eivätkä vaikeita. Useimmat haittavaikutukset häviävät ilman lääketieteellistä hoitoa.

Yleisimpiä haittavaikutuksia lääkitys usein ovat lievä pahoinvointi väsymys ja päänsärky. Nämä reaktiot ovat tyypillisesti lyhytikäisiä ja voivat ratkaista itsestään kehon mukautuessa. Kliinisissä tutkimuksissa niitä havaitaan useammin kuin vakavia haittavaikutuksia. Esiintyvyys voi vaihdella lääkkeen ja yksittäisten potilastekijöiden mukaan. Useimmat ihmiset kokevat vain muutamia oireita ja eivät vaadi lääkärin toimenpiteitä. Näiden vaikutusten todennäköisyyden ymmärtäminen auttaa potilaita tekemään tietoon perustuvia hoitopäätöksiä.