Farxiga on selektiivinen sglt2-estäjä, jota käytetään tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Se vaikuttaa estämällä glukoosin kuljettajaa 2 proksimaalisessa munuaistubuluksessa, mikä vähentää glukoosin takaisinimeytymistä ja edistää glukoosin erittymistä virtsaan. Tämä mekanismi alentaa veren glukoosipitoisuutta stimuloimatta insuliinin eritystä ja lisää kardiovaskulaarista hyötyä potilailla, joilla on krooninen munuaissairaus. Farxigan terapeuttinen rooli sisältää myös sydämen vajaatoiminnasta johtuvan sairaalahoidon riskin vähentämisen ja diabeettisen nefropatian etenemisen hidastumisen. Farmakologisesti lääke imeytyy suun kautta, jakautuu systeemisesti ja eliminoituu pääasiassa erittymällä munuaisten kautta cyp2c8- ja cyp3a4-entsyymien vaikutuksesta. Kehossa sglt2:n esto vähentää tubulaarista glukoosin takaisinimeytymistä, mikä johtaa natriuresiin ja parantaa glykeemistä kontrollia.

Farxiga on lääke, joka parantaa tyypin 2 diabetesta sairastavien aikuisten verensokerin hallintaa. Sen farmakologiseen vaikutukseen kuuluu natrium-glukoosin kuljettaja-2:n selektiivinen esto munuaisten proksimaalitubuluksessa. Estämällä tätä kuljettajaa lääke edistää glukoosin erittymistä virtsaan ja alentaa veren glukoosipitoisuutta. Kliinisesti tämä glukoosipitoisuuden lasku johtaa vähäiseen mutta johdonmukaiseen paranemiseen glykeemisissä parametreissa ja kardiovaskulaarisissa tuloksissa. Lääkitys vähentää myös riskiä sydämen vajaatoiminta sairaalahoitoa potilailla, joilla on krooninen munuaissairaus. Kaiken kaikkiaan lääkkeen mekanismi perustuu suodatetun glukoosin poiston lisääntymiseen, mikä välillisesti vähentää insuliinin kysyntää ja parantaa aineenvaihduntaa.

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat lievä päänsärky, tilapäinen väsymys ja tilapäinen pahoinvointi. Joillakin henkilöillä on esiintynyt lievää huimausta tai pyörrytystä ensimmäisen annoksen jälkeen. Pistoskohdan ihoärsytys on vähäistä ilman pysyviä vaurioita. Lieviä lihassärkyjä tai nivelvaivoja voi esiintyä, mutta ne häviävät yleensä päivän tai kahden kuluessa. Ohimenevä kuume tai vilunväristykset voivat esiintyä lyhyenä immuunivasteena. Nämä reaktiot ovat yleensä itsestään rajoittuvia eivätkä vaadi lääketieteellistä hoitoa. Useimmat haittavaikutukset ovat lieviä tai keskivaikeita ja haalistuvat kehon mukautuessa.

Päänsärkyä on usein raportoitu potilailla, jotka käyttävät tiettyjä lääkkeitä. Pahoinvointi esiintyy usein samanaikaisesti aloitusannosten ja voi jatkua lyhyen ajan. Uneliaisuutta voi esiintyä erityisesti silloin, kun lääke vaikuttaa keskushermostoon. Huimausta saattaa esiintyä huimauksena hoidon alkuvaiheessa. Suun kuivuminen on yleinen valitus, joka johtuu vähentynyt sylkieritys. Joillakin henkilöillä saattaa esiintyä ihoreaktioita, kuten lieviä ihottumaa. Väsymys liittyy usein näihin vaikutuksiin ja yleensä paranee käytön jatkuessa.